Viime sunnuntaina oli tärkeä päivä kummitytölleni kun hänellä oli konfirmaatio ja pääsi ripille. Se oli myös minulle tärkeä päivä. Siitä päivästä lähtien kun pikkusiskoni pyysi minua lapsensa sylikummiksi, olen kummin tehtävän ottanut tosissani ja olen ollut ylpeä ja iloinen siitä että saan olla tämän tytön kummi ja vieläpä sylikummi.
Tuona konfirmaatiopäivänä oli iso kunnia päästä siunaamaan alttarille kummityttöni. Niinkin iso että jännitin paljon, niinkin paljon ihan kuin olisin menossa johonkin esiintymään yleisön eteen, silti odotin tilaisuutta päästä siunaamaan hänet. Jännitin sitäkin kun nuoret menivät polvilleen alttarin eteen ja ovat selin että tunnistanko kummityttöni mennessä alttarille, niin monella tytöllä oli samalla tavalla hiukset. Ihan turhaa oli sekin sillä kun pääsin alttarin lähelle tunnistin hänet heti.
Rippiristin ostin hänelle lahjaksi ja se oli onneksi toiveiden mukainen, tosin hän oli muutamasta mieleisestä laittanut aiemmin kuvan jonka avulla oli helppo valita eikä liian suuria paineita itselle syntynyt siitä onko nyt varmasti mieleinen. Kovasti hän olisi jo etukäteen halunnut kuvan rististä kun ostin sen mutta se oli paketoitu enkä raaskinut avata sitä joten laitoin itse paketista kuvan. Se tuntui huvittavan kummityttöäni kovasti.
