Pettymys löytö

Syksyllä toisella paikkakunnalla vieraillessa tuli bongattua kirppis ja pitihän siellä tietenkin käydä pyörähtämässä. Sillä kerralla ei tainnut löytyä kovin paljoa. Löysin kuitenkin takin joka oli uuden karhean oloinen ja näköinen ja kävin tapani mukaan kaikki saumat, vetoketjut yms läpi että on ehjä.

 Myöhemmin kotiin päästyämme otin ensimmäisen kerran käyttöön koiria viedessä ja yhtäkkiä taskun vetoketjua käyttäessä kangas irtosi kuin huonosti liimattu paperi vetoketjun kankaasta. Tuon ompelin käsin kiinni mahdollisimman pienin pistoon ja pysyi. Tämän jälkeen otin seuraavana päivänä päälleni töihin ja tuntui muuten kaikin puolin hyvältä ja vetoketjut toimi. Töistä lähtiessä vetoketju alkoi jumittaa kiinni laittaessa mutta, meni kuitenkin loppujen lopuksi kiinni. Kotona aukaistaessa ei taas meinannut aueta vaan jäi ensin samaan kohtaan jumiin kuin kiinni laitettaessa. Katsottuani tarkemmin vetoketjua oli pieni kohta vetoketjun puolikkaasta vai kuinka sen nyt ilmaisisi irronnut. Alkoi epätoivo iskeä kuinka näin voi käydä, olin kuitenkin takin käynyt tarkkaan läpi ennen ostamista.

Tämän jälkeen huomasin myös toisen taskun kankaan irronneen vetoketjun kankaasta. Ommeltuani näitä käsin kiinni alkoi olo olemaan voiton puolella. Vetoketjujen osioissa oli pikkuruiset reiät joiden välistä sai napakasti ommeltua kiinni kankaisiin. 

Toisen taskun vetoketjun saatuani ommeltua ja kokeili vetoketjun toimintaa muutaman kerran antoi takin kangas vetoketjun kohdalta periksi ja irtosi taas kuten toisestakin kuin huonosti liimattu paperi. Aiemmin ajattelin onko myyjä itse huijannut liimaamalla irronneita kankaita mutta se ei selittänyt vetoketjuja. Toisen taskun kohdalla vetoketjun korjauksen jälkeen kankaan irrottua aloin jo miettiä voiko kyseessä olla valmistus virhe. Sitä asiaa nyt en saa välttämättä mistään varmistettua. Tällä hetkellä kun olen nuo puutteet saanut korjattua toivoen niiden pysyvän ehjänä. Pettymyshän tämä oli näiden huonojen yllätysten vuoksi, mutta jos korjaukset pysyy eikä muuta ilmaannu on kaikin puolin hyvä takki. 

Tämä on hyvä takki pimeässä sillä siinä on itsessään hyvin heijastimia. 

Vuosi 2023

Vuosi 2023 meni jo menojaan ja onneksi menikin. Itse asiassa viime vuoden lopulla olin jo odottanut vuoden vaihtumista jo muutaman kuukauden mitä en ole aiemmin tehnyt. En tiedä miten se mihinkään mitenkään vaikuttaisi että nopeammin vaihtuisi, kai sitä vain toivoi ja odotti että vuoden vaihtumisen jälkeen edellisen vuoden surut ja murheet unohtuu ja kaikki kääntyisi saman tien paremmaksi.

Yleensä olen odottanut vain tunnelman vuoksi Uutta Vuotta kuten Jouluakin. Viime vuosi oli harvinaisen raskas ja jotenkin olen vain elänyt toiveessa, että mitä nopeammin vuosi vaihtuu sitä paremmaksi asiatkin muuttuu. Vuosi vaihtui ja jää nähtäväksi mitä vuosi 2024 tuo tullessaan. 

Alku vuodesta tuli neulottua hieman, sain pari pipoa valmiiksi sekä joitain virkkaustöitä. 

Jotenkin näissäkin töissä tuntui pitkään kestävän ja sitten tuntuikin ettei enää osannut saada oikein mitään aikaiseksi. Johtuen siitä että olin jo loppu vuodesta lähtien ollut huolissani toisen koiramme voinnista ontumisen takia johon olimme saaneet leikkausajan tammikuulle. Ajattelimme eläinlääkärin kanssa ensin johtuvan varpaiden välissä olevasta patista, mutta myöhemmin leikkauksen jälkeen helmikuussa ontuminen alkoi taas paheten yhtäkkiä niin ettei astunut toisella etujalalla lainkaan. Sydäntä raastavan tuloksen saimme uudelleen käytyämme eläinlääkärissä röntgenkuvat otettua, että kyseessä olikin aggressiivisesti edennyt luusyöpä.

Menetyksen jälkeen ei oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Blogiin kirjoittamisen ideatkin kuihtui. Yritin silti välillä kirjoittaa mutta helpointa oli kirjoittaa kirppiskierroksista ja koosteita aiemmista käsitöistäni. Välillä silti yritin neuloa tai virkata. Suremisen lisäksi nousi tosi pian huoli toisesta koirastamme joka selkeästi oli surullinen kaverinsa pois menosta. Pitkään odotti aina pienestä rapsahduksesta toisen tulevan ovesta sisään. Siinä alkoi enemmän huolehtimaan kaikkea tekemistä, lenkkien pidentämistä ja erilaisia leikkejä ettei toinen olisi niin surullinen. Olihan Vikkekin varmasti jo vaistonnut ennen meitä jo ettei Renellä kaikki ole kunnossa, mutta ei se estä silti ikävää ja surua varsinkin kun Rene otti aikoinaan puolitoista vuotta vanhempana Viken isoveljen tavoin suojiinsa Viken tullessa pikkuisena meille. 

Vikelle virkkasin uusiksi leluiksi muutaman frisbeen joista tuli mieleisiä 😊

Maaliskuussa tuli uusia suru-uutisia, isäni sisko, tätini oli nukkunut pois. En muista häntä nähneeni ikinä, muistan isäni paljon silti puhuneen paljon hänestä vaikka isänikään ei ilmeisesti ollut nuoruusvuosiensa jälkeen pitänyt käsittääkseni yhteyttä sisaruksiinsa. Jotenkin se silti kosketti vaikken tuntenut ihmistä.

Sitä yritti hukuttaa suruaan uudelleen käsitöihin, vaikka ajatukset edelleen oli aivan muualla. Hitaasti edeten mutta jotain sai välillä valmiiksi.

Suru-uutiset eivät ikävä kyllä loppuneet siihen, huhtikuun lopulla äitini ilmoitti mummuni nukkuneen pois. Se oli kova isku, hautajaisetkin osuivat valitettavasti vielä äitienpäivä viikonlopun lauantaille joka taas oli taas äidilleni ja hänen sisaruksilleen varsinkin kova paikka. Jotenkin tuolloin mietti että mitä pahaa sitä on tehnyt kun näin paljon on menetyksiä ja surua. Ei vaan osannut käsittää asioita miksi lyhyessä ajassa voi menettää paljon.

Onneksi kuitenkin jotain hyvääkin tapahtui ja perheeseemme hankimme pienen ihanan koira vauvan 😍 Hän saapui toukokuun lopulla meille. Vikkekin sai taas kaverin vaikka tietenkään ei samalla tavalla voinut vielä leikkiä kun toinen oli vielä niin pikkuinen. 

Kevään aikana tein myös blogiuudistuksia ja vaihdoin alustan kuvat.fi:n Bloggeriin. Pienten alku taisteluiden jälkeen alkoi kaikki pelittämään mutta harmikseni en saanut siirrettyä postauksiani uudelle alustalle. Joten päätin kirjoitella tiivistelmiä aiempien käsitöiden postauksista. Niitä tulikin sitten pidempään rustailtua. Bloggerin kautta pääsin myös katsomaan tarkemmin kävijöitä, sivukatseluita yms. 

Kesällä innostuin kokeilemaan uutta ja virkkasin kaksi kesäistä hattua. Ennen en ole hattuja tehnyt ja siihen nähden onnistui kyllä hyvin. Syksyllä jatkoin kirjoittamista blogiin koosteita aiemmista töistäni sekä kirppiskierroksista löytyneistä aarteista. Välillä tosin oli aika vähäistä löytöjen suhteen välillä taas löytyi tosi hyvin kaikkea kivaa. 

Loppu syksystä suunnittelin ja neuloin Riia-sukat ja pannan. Tuli kiva kokonaisuus näistä. Suunnittelin neulovani myös pipoa ja lapasia samalla kaavalla. Vielä en ole neulonut mutta vielä ehtii. 

Joulun alla sattui taas ikäviä asioita. Jouduin pahasti huijatuksi joka vaikutti moneen asiaan ja aika pahasti myös vaikutti omaan terveyteen. Vuoden aikana monen surun ja vastoinkäymisen yhteissumma ei ole hyväksi omalle mielelle eikä varsinkaan sydämelle. Muutaman kerran tuntui että olisi sydänkohtaus lähellä, sydänfilmi aiemmin onneksi näytti toista, mutta nyt kardiologin lähetteellä olen muutaman viikon päästä  menossa tarkempiin tutkimuksiin. Elämäni aikana olen kokenut todella paljon vastoinkäymisiä mutta viime vuosi oli kyllä se kaikista pahin senkin takia että vuoden aikana tapahtui aivan liian paljon surua ja murhetta. Pienistä asioista olen silti kaikesta huolimatta yrittänyt ammentaa hyvää ja ottaa iloa irti. Yrittänyt miettiä mistä olen onnekas, muuten ei varmaan olisi näinkään hyvin jaksanut. 

Ennen joulua vielä vähän ahkeroin ompelun ja neulomisen merkeissä. Neuloin Nennu-lapaset jonka lisäksi ompelin vetoketjupussukoita kolme erilaisista kankaista 😊

Nyt yritän suunnitella hieman uusia kujeita tälle vuodelle sekä toivon koko sydämestäni tämän vuoden olevan parempi kuin edellinen. 

Vetoketjulliset pussukat

Syksyllä töissä teimme oppilaiden kanssa vetoketjupusseja. Itseäni harmitti suunnattomasti, että paperilla oleva ohje oli todella vaikea lukuinen, kuvat olivat hiukan epäselviä. En tiedä mistä ja mitä kautta ohje oli saatu, mutta lisäkseni toinen ohjaaja sekä opettaja saivat paperia tulkita aika pitkään jotta jotenkin aukeni ja pystyi neuvomaan. 

Myöhemmin asia vielä kalvoi jonkin verran joten päätin vapaa-ajalla käydä tuumasta toimeen. Kaivoin ompelukoneen esille sekä kävin läpi kankaita joita on ajan saatossa kerääntynyt kaapin pohjalle. 

Valitsin kankaista muutamia ja aloin käymään vetoketjuja läpi etsien sopivan kokoisia jonka mukaan kankaita alkaisin leikkamaan. Mittasin ja leikkasin paperista

myös kaavan johon piirsin myös sentin saumavarat. Töissä ohjeen mukaan oli että päällikangas oli kokonaisena, vuorikangas kahdessa osassa ja reunoja ommellessa yhteen jätettiin pieni kääntövara ompelematta vuorikankaaseen joka sitten lopuksi ommeltiin kun oli saatu käännettyä päällikangas aukon kautta ja työ oli saatu pussin muotoon. Itse tässä nyt sovelsin ja minulla tuli leikattua myös päällikangas kahdeksi kappaleeksi vaikka ensin kaavan avulla leikkasin taiteltuna kaksinkerroin kokonaisena. Nyt en tarkemmin ohjeita kirjoita, unohdin ottaa enemmän ohjeita  tarkentavia kuvia joten kirjoitan ohjeet myöhemmin. 

Tässä kankaassa näyttää hienosti tietyssä valaistuksessa kuin olisi kullan hohdetta. Tähän väriltään sopiva vetokeju oli sen verran pidempi, että myös pussista tuli isompi. Tässä mahtuu hyvin säilyttämään isompiakin esineitä ja tavaroita. 

Näistä kahdesta muusta pussukasta tuli hieman pienempiä kuin ylimmästä Nämä pussukat sopii esimerkiksi vaikka meikkien säilytykseen tai mihin tarkoitukseen sitten itselle onkaan mieleinen. 

Pussukoita voi tehdä monella eri tavalla. Itse olen aiemmin pääosin neulonut ja virkannut. Nyt kun sain mieheltäni pari kuukautta sitten lahjaksi uuden ompelukoneen, iski innostus ommella jotakin.

Oletteko te tehnyt ompelemalla, neulomalla tai virkkaamalla pussukoita? 

Pieniä ompelutöitä

Marraskuussa sain mieheltäni lahjaksi ompelukoneen kun vanha koneeni oli jo jokin aika sitten sanonut sopimuksensa irti. Hetkeen ei siis ollut tullut ommeltua, mutta nyt olen taas innosta piukeena ommellut. On tullut haalittua erilaisia kankaita ja välillä vanhoja varsinkin lapsen vanhoja pieniä pussilakanoita hyödynnettyä kuten tälläkin kertaa.

Ihanan pirteä lasten vanha pussilakana koristeina iloisia veikeitä apinoita. Pitkään on nyt lojunut kaapissa kun lapsella on ollut jo jonkin aikaa toisenlaisia ja isompia  lakanoita.

Päätin ommella pussilakanasta tyynynpäällisen koirille petiin. Meillä koirat tykkää välillä pitää päätään tyynyllä siinä missä ihmisetkin. Tosin kaikki koirat eivät välitä, yksi aiemmista koiristamme ei niin välittänyt tyynyistä pään alla vaikka muuten mieluusti nukkui pehmeässä sängyssä, patjalla, milloin missäkin. Tuossa on vasta yksi päällinen, kun jäin vielä miettimään teenkö toisenkin tuosta samasta vai ompelenko lopusta kankaasta muuta ja toisen tyynynpäällisen eri kankaasta. 

Tuossa työstin ompelemalla muutamia muita töitä ja niistä jäi kankaan palasia. Olin jo aiemmin miettinyt, että tarvitsen ehdottomasti nuppineulatyynyn, ettei ne jää pyörimään mihinkään. Itselläni on muutama rasia joihin niitä olen käytön jälkeen takaisin laittanut, mutta aina mietityttänyt, mitä jos purkin vahingossa tönäiseekin nurin vaikka on sen pienen hetken auki. Ei ole kiva asia alkaa konttailemaan pitkin lattiaa nuppineulojen seassa etsien niitä. 

Muista aiemmista ompelutöistä jääneistä  kappaleista päätin yhdestä niistä ommella vihdoin itselleni nuppineulatyynyn.

Aina kannattaa hyödyntää kankaita, vanhoja käyttämättömiä lakanavaatteita tai muita vaatteita. Niistä saa kivasti suunniteltua vaikka mitä. Kyllä helpottaa paljon tuo nuppineulatyyny ompelukoneen vieressä

Mitä olet viime aikoina ommellut?