Haaveilua ja suunnittelua

Tässä on alkanut jo haaveilla kesästä ja suunnitella mitä kaikkea voisi kesäksi neuloa tai virkata vaikka kevätkään kunnolla ole vielä alkanut. On tässä keväisiäkin paljon  miettinyt kun pakkaset on alkanut hellittää ja päivisin välillä ollut lämpötilat plussan puolella. Välillä jotkut päivät olleet silti viileitä ja pilvisiä, mutta silti välillä saattanut jopa aurinko aika hyvin jo osan päivästä lämmittää. Saa miettiä taas mikä voisi olla sopiva pukeutuminen, ettei liikaa kevennä kerralla kun tämä kevääseen vaihtuminen on aina niin salakavala keli. 

Viime vuonna en tainnut mitään kesäistä neuloa mutta virkkasin kaksi hattua. Nyt suunnittelin jos tällä kertaa neuloisin kesäksi jotain isompaa kuten neule toppi tai vaikka tunikan. Paljon tulee näitä suunnitelmia mieleen. 

Taidan silti ensin pitäytyä tässä keväisessä tyylissä vielä hieman vaikka kuinka tuo kesäinen aihe koko ajan kutkuttelee mielessäni. 

ONKO TEILLÄ TULLUT JO KUINKA KESÄISET AIHEET MIELEEN VAIKKA KEVÄT VASTA ALUILLAAN? 

Ihana viikon loma

Ihana viikon loma jota on jo kulunut muutama päivä. Tässä viikon aikana ehtii hyvin levätä ja rentoutua sekä myös tehdä hieman omia rästihommia joita päässyt kertymään. Kävin hieman kaappeja läpi, tyhjensin turhia asioita pois ja järjestelin uudestaan. Vaihdoin kukkasiin mullat sekä laitoin muutamia juurruttamiani kukkia myös ruukkuihin. Ja ennen kaikkea olen pyrkinyt neulomaan keskeneräisiä neuleita valmiiksi. Miten noita kesken eräisiä pääsekään kertymään... No omalla kohdalla pääosin siksi, että kun noita ideoita putkahtelee mieleen, sitä haluaa joitakin heti aloittaa niin käsillä oleva työ saattaa jäädä odottamaan kun iskee hinku aloittaa toista.

Olen todella iloinen, että olen saanut joitakin asioita hoidettua kotona. Rehkiä en aio vaan rentoutua myös lomalla mutta en silti osaa toimettomanakaan istua paikallani, jotain pitää välillä tehdä. 

Yksi keskeneräisistä neuletöistäkin ihan pientä silausta vailla valmis. Harmitti vaan kun tietyn kokoinen pyöröpuikkoni oli hävinnyt tuhkana tuuleen, tai no omilta jäljiltähän se jossain on. Varmaankin jossain liiankin lähellä ettei olevinaan huomaa 😂 Yleensä säilytän omilla paikoillaan, mutta joskus voinut jäädä johonkin pussiin joka ollut esim mökillä mukana tai sitten on jäänyt viime mökkireissulla sinne. No enpähän lähtenyt vielä ostamaan uutta vaan aloin pipoa neulomaan sukkapuikoilla ja hyvinhän nekin asiansa ajaa.

Huono puoli näissä pidemmissä lomissa on, että töihin paluu tuntuu vaikeammalta, itsellä ainakin töihin paluuta edeltävä yönä meinaa sitten millään saada unta. No se 8n sitten sen ajan murhe, nyt otan kaiken tästä lomasta irti ja mietitään sitä sitten lähempänä. 

Muutamia pieniä askareita aioin vielä hoitaa loman aikana ja varsinkin neuloa 😊

Neulotut säärystimet

Toissa syksynä neuloin ensimmäiset säärystimeni. Kuvauksen jälkeen en käyttänyt niitä muistaakseni kertaakaan. Jotenkin se aina vain jäi kun muuten käytti villasukkia. Nyt päätin alkaa kunhan kevään koittaessa lämpiää ilma sen verran ettei villasukkia tarvitse juurikaan käyttää niin voi ottaa säärystimet käyttöön.

Näissä myös harjoittelin lisää kirjoneulontaa helpolla tavalla kahdella langalla välillä neuloen, tarkoituksena jossain vaiheessa neuloa jotain isompaa kirjoneuletta. 

Kivat pienet yksityiskohdat sai ompelemalla säärystimien yläosaan napit koristeeksi.

Kirjaston kirjalöydöt

Aiemmassa postauksessa kerroin kirjastossa aikaa kuluttaessa löytäneeni hyviä kirjalöytöjä. Olisihan noita hyviä käsityö kirjoja ollut lukuisia, mutta tuolloin valitsin vain kolme mukaani sillä kertaa ja jätin muut vielä odottamaan. Aiemmin esittelin vain yhden näistä ja nyt esittelen loput kaksi.

Maaru Moilasen kirjoittama Islannin villaneuleet on monipuolinen täynnä erilaisia islantilaisia neulottuja neulepaitoja, ohjeita ja näiden lisäksi aivan upeita maisemakuvia jotka vie aivan mukanaan ja saa haluamaan mukaan paikan päälle noihin maisemiin. 

Eikö olekin mahtavia maisemakuvia 😍 

Lisäksi kirjasta löytyy aivan mahtavia islantilaisia neulemalleja. 

Toinen kirja olikin Japanilaiset neulemallit. Kirjassa on paljon erilaisia kuvio malleja. Todella hienoja malleja, suurin osa aika koukeroista ja monipuolisempaa mitä aiemmin nähnyt tai itse neulonut, osa jopa aika monimutkaisen näköisiä, mutta otan silti haasteen vastaan ja tulen varmasti joitain näistä neulomaan 😊

Vaikuttaako aika ja paikka

 

Mikä on oikea aika ja paikka käsitöille?  Voiko neuloa tai virkata ihan missä tahansa?  No ei sitä ihan kaikkialla voi välttämättä tehdä mutta joissain määrin eri paikoissa. Itse teen kun vaan on välineet mukana ja on sopivasti aikaa ja sopiva paikka. 

Esimerkiksi itse pidän usein yhtä neuletyötä repussa töissä mukana ja olen neulonut sitä pienilläkin tauoilla kahvin kera kun on ehtinyt. Tauot ei kovin pitkiä ole eikä näin ollen ei saa paljoa aikaseksi mutta se neule tai välillä virkkaustyökin auttaa rentoutumaan vähän varsinkin jos on raskaampi päivä ollut töissä tai muuten. Sillä tavalla saa muutenkin paremmin kokoamaan ajatuksensa ja keskittymään muihinkin asioihin. 

Kotonahan niitä käsitöitä tulee enimmäkseen tehtyä ja on enemmän aikaa niille. Toissa vuonna kävin etäkoulutusta verkon kautta ja siinä sitten välillä jollen muistiinpanoja kirjoitellut neuloin tai virkkasin kuulokkeet päässä kuunnellen kouluttajaa. 

Monesti pakkaan aina lankoja ja välineitä pidemmille automatkoille ja neulon tai virkkaan silloin. Välillä tietenkin maastot ja auton liikkeet saattaa hieman häiritä mutta ei tähän asti ainakaan niin paljoa ettei olisi voinut puikkoja tai koukkua kilkutella.

Kertokaahan missä kaikkialla olette neulonut tai virkannut? 

Pitkästä aikaa ja ei yhtään mitään

 

Meillä on perinteenä ollut kuten aiemmin olen kertonut käydä lauantaisin kirppiskierroksella. Pääosin tuolloin kierrämme kolme suht lähekkäin olevaa kirppistä. Niiltä monesti on löytynyt aika hyvin erilaisia mieluisia löytöjä, mutta välillä taas on ollut kertoja kun ei ole löytynyt juuri mitään. Tässäkin oli  jo vierähtänyt muutamia viikkoja kun ei käyty kirppiskierroksilla ennen kuin nyt.

Meidän teinikin lähti pitkästä aikaa mukaan ja tarkoitus oli että hän keskittyy katsomaan itselleen mieluisia vaatteita koska nyt on sellainen vaihe menossa ettei vanhempien valitsemat kelpaa eikä myöskään osa aiemmin omien toivomuksien mukaan ostetut/tilatut vaatteetkaan enää kelvannut ja iso osa jäänyt melkein käyttämättä.  Tästä on jonkin aikaa hieman käyty vääntöä kun hänen toivomat vaatteetkaan ole kuitenkaan kelvannut, eikä hän ole itse lähtenyt mukaan valitsemaan ja se harmittaa kun lapsi on kasvu iässä jolloin moni vaate nopeasti pieneksi. 

Kirppiskierrokselta ei tänään löytynyt ei sitten mitään. Pitkän tauon jälkeen oli liian toiveikas jonka vuoksi sai nyt pettyä karvaasti. Myöhemmin käytiin vielä mieheni kanssa kahdestaan kaupoilla ja lohdutukseksi ostin Silmukoiden maailma-lehden. Lehti on pullollaan aivan mahtavia kuvio malleja joihin olen ollut nyt aivan hullaantunut. 

Lehdestä löytyy myös muutamia kivoja neulonta ohjeita erilaisille paidoille. 

Vaikka kirppistely reissulta löytynytkään mitään niin olen erittäin tyytyväinen tähän lehti löytöön 😊

Vuosi 2023

Vuosi 2023 meni jo menojaan ja onneksi menikin. Itse asiassa viime vuoden lopulla olin jo odottanut vuoden vaihtumista jo muutaman kuukauden mitä en ole aiemmin tehnyt. En tiedä miten se mihinkään mitenkään vaikuttaisi että nopeammin vaihtuisi, kai sitä vain toivoi ja odotti että vuoden vaihtumisen jälkeen edellisen vuoden surut ja murheet unohtuu ja kaikki kääntyisi saman tien paremmaksi.

Yleensä olen odottanut vain tunnelman vuoksi Uutta Vuotta kuten Jouluakin. Viime vuosi oli harvinaisen raskas ja jotenkin olen vain elänyt toiveessa, että mitä nopeammin vuosi vaihtuu sitä paremmaksi asiatkin muuttuu. Vuosi vaihtui ja jää nähtäväksi mitä vuosi 2024 tuo tullessaan. 

Alku vuodesta tuli neulottua hieman, sain pari pipoa valmiiksi sekä joitain virkkaustöitä. 

Jotenkin näissäkin töissä tuntui pitkään kestävän ja sitten tuntuikin ettei enää osannut saada oikein mitään aikaiseksi. Johtuen siitä että olin jo loppu vuodesta lähtien ollut huolissani toisen koiramme voinnista ontumisen takia johon olimme saaneet leikkausajan tammikuulle. Ajattelimme eläinlääkärin kanssa ensin johtuvan varpaiden välissä olevasta patista, mutta myöhemmin leikkauksen jälkeen helmikuussa ontuminen alkoi taas paheten yhtäkkiä niin ettei astunut toisella etujalalla lainkaan. Sydäntä raastavan tuloksen saimme uudelleen käytyämme eläinlääkärissä röntgenkuvat otettua, että kyseessä olikin aggressiivisesti edennyt luusyöpä.

Menetyksen jälkeen ei oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Blogiin kirjoittamisen ideatkin kuihtui. Yritin silti välillä kirjoittaa mutta helpointa oli kirjoittaa kirppiskierroksista ja koosteita aiemmista käsitöistäni. Välillä silti yritin neuloa tai virkata. Suremisen lisäksi nousi tosi pian huoli toisesta koirastamme joka selkeästi oli surullinen kaverinsa pois menosta. Pitkään odotti aina pienestä rapsahduksesta toisen tulevan ovesta sisään. Siinä alkoi enemmän huolehtimaan kaikkea tekemistä, lenkkien pidentämistä ja erilaisia leikkejä ettei toinen olisi niin surullinen. Olihan Vikkekin varmasti jo vaistonnut ennen meitä jo ettei Renellä kaikki ole kunnossa, mutta ei se estä silti ikävää ja surua varsinkin kun Rene otti aikoinaan puolitoista vuotta vanhempana Viken isoveljen tavoin suojiinsa Viken tullessa pikkuisena meille. 

Vikelle virkkasin uusiksi leluiksi muutaman frisbeen joista tuli mieleisiä 😊

Maaliskuussa tuli uusia suru-uutisia, isäni sisko, tätini oli nukkunut pois. En muista häntä nähneeni ikinä, muistan isäni paljon silti puhuneen paljon hänestä vaikka isänikään ei ilmeisesti ollut nuoruusvuosiensa jälkeen pitänyt käsittääkseni yhteyttä sisaruksiinsa. Jotenkin se silti kosketti vaikken tuntenut ihmistä.

Sitä yritti hukuttaa suruaan uudelleen käsitöihin, vaikka ajatukset edelleen oli aivan muualla. Hitaasti edeten mutta jotain sai välillä valmiiksi.

Suru-uutiset eivät ikävä kyllä loppuneet siihen, huhtikuun lopulla äitini ilmoitti mummuni nukkuneen pois. Se oli kova isku, hautajaisetkin osuivat valitettavasti vielä äitienpäivä viikonlopun lauantaille joka taas oli taas äidilleni ja hänen sisaruksilleen varsinkin kova paikka. Jotenkin tuolloin mietti että mitä pahaa sitä on tehnyt kun näin paljon on menetyksiä ja surua. Ei vaan osannut käsittää asioita miksi lyhyessä ajassa voi menettää paljon.

Onneksi kuitenkin jotain hyvääkin tapahtui ja perheeseemme hankimme pienen ihanan koira vauvan 😍 Hän saapui toukokuun lopulla meille. Vikkekin sai taas kaverin vaikka tietenkään ei samalla tavalla voinut vielä leikkiä kun toinen oli vielä niin pikkuinen. 

Kevään aikana tein myös blogiuudistuksia ja vaihdoin alustan kuvat.fi:n Bloggeriin. Pienten alku taisteluiden jälkeen alkoi kaikki pelittämään mutta harmikseni en saanut siirrettyä postauksiani uudelle alustalle. Joten päätin kirjoitella tiivistelmiä aiempien käsitöiden postauksista. Niitä tulikin sitten pidempään rustailtua. Bloggerin kautta pääsin myös katsomaan tarkemmin kävijöitä, sivukatseluita yms. 

Kesällä innostuin kokeilemaan uutta ja virkkasin kaksi kesäistä hattua. Ennen en ole hattuja tehnyt ja siihen nähden onnistui kyllä hyvin. Syksyllä jatkoin kirjoittamista blogiin koosteita aiemmista töistäni sekä kirppiskierroksista löytyneistä aarteista. Välillä tosin oli aika vähäistä löytöjen suhteen välillä taas löytyi tosi hyvin kaikkea kivaa. 

Loppu syksystä suunnittelin ja neuloin Riia-sukat ja pannan. Tuli kiva kokonaisuus näistä. Suunnittelin neulovani myös pipoa ja lapasia samalla kaavalla. Vielä en ole neulonut mutta vielä ehtii. 

Joulun alla sattui taas ikäviä asioita. Jouduin pahasti huijatuksi joka vaikutti moneen asiaan ja aika pahasti myös vaikutti omaan terveyteen. Vuoden aikana monen surun ja vastoinkäymisen yhteissumma ei ole hyväksi omalle mielelle eikä varsinkaan sydämelle. Muutaman kerran tuntui että olisi sydänkohtaus lähellä, sydänfilmi aiemmin onneksi näytti toista, mutta nyt kardiologin lähetteellä olen muutaman viikon päästä  menossa tarkempiin tutkimuksiin. Elämäni aikana olen kokenut todella paljon vastoinkäymisiä mutta viime vuosi oli kyllä se kaikista pahin senkin takia että vuoden aikana tapahtui aivan liian paljon surua ja murhetta. Pienistä asioista olen silti kaikesta huolimatta yrittänyt ammentaa hyvää ja ottaa iloa irti. Yrittänyt miettiä mistä olen onnekas, muuten ei varmaan olisi näinkään hyvin jaksanut. 

Ennen joulua vielä vähän ahkeroin ompelun ja neulomisen merkeissä. Neuloin Nennu-lapaset jonka lisäksi ompelin vetoketjupussukoita kolme erilaisista kankaista 😊

Nyt yritän suunnitella hieman uusia kujeita tälle vuodelle sekä toivon koko sydämestäni tämän vuoden olevan parempi kuin edellinen. 

Nennu-lapaset

 Palmikko-kuvioilla saa hienosti perus lapasista näyttävämmän näköiset. Keskellä iso palmikko jonka molemmin puolin pienemmät palmikot. Kuvatessa vaan tuntui ettei saa hyvin itse kuvioo ikuistettua kuvaan. Ainahan se näyttää hyvältä kameran linssin kautta, mutta kun kuvan tarkistaa ottamisen jäljeen niin ei olekaan välttämättä yhtä hyvä. 

 

Nimen lapaset sai kummityttöni mukaan kenelle lapaset on menossakin. Siis ei ole hänen nimensä Nennu, mutta nimi tuleekin yhdestä lempinimistä joilla häntä kutsuin hänen ollessa aika pieni vielä. 

Aiemmin hän on aina pyytänyt ihan perus yksivärisiä lapasia. Nyt kun hän pyysi uusia lapasia ei ollut puhetta tarkemmin millaisia ja päätinkin nyt ihan suoriltaan tehdä aiempien vuosien toiveiden mukaan neuloa yksiväriset mutta tein lisänä palmikkokuvion jonka myötä ei ole täysin peruslapaset mutta ei ole liikaa. Katsotaan mitä palautetta saan 😅 

 

Palmikkokuviot on aivan mahtava tapa ja tyyli saada lapasista näyttäviä. 

Silti edelleen haaveissa ja tavoitteena neuloa haasteellisimpia kirjoneuleita johon on jo suunnitelma mielessä ja suunniteltu kunhan saan aikaa enemmän toteutukseen. Tässä vielä muutamia muita töitä ennen sitä. Kaikki hyvä aikanaan 😉😊

Tonza - sukat

Aika vähän on kirjoneuleita tullut neulottua ja halusin kehittää taitoja. En halunnut tehdä ihan täyteen kirjoneuletta joten suunnittelin ne näin. Minulla on tavoitteena kirjoneuletta harjoittelemalla päästä onnistumaan suunnittelemissani neuletöissä paremmin jotka ovat olleet jo pidempään haaveena.

 Sukat ovat koossa 44-45, nämä neuloin miehelleni lahjaksi. Alkuun neuloin 10 cm joustinneuletta  kuvion jonka poimin kirppikseltä löytämästäni Jorid Linvikin kirjoittamasta Suuresta sukkakirjasta. Mietin ensin suunnittelenko itse vielä jonkin kuvion, mutta sitten päätin ainakin alkuun vahvistettua kantapäätä neuloessa neulomaan kantapään kahdella värillä.

Kantapään neulomisen aikana olin päätöksen tehnyt etten näihin sukkiin nyt tällä kertaa tee muuta mutta kantapään lailla neuloin sukkien kärjet raita-kuviolla. 

Viimeisessä kuvassa sukan varsi näyttää muhkeammalta kun on vedetty housun päälle 

Vielä on harjoiteltavaa mutta olen silti tyytyväinen kuinka hyvin nämä onnistui siihen nähden etten paljoa ole kirjineuleita tehnyt aiemmin.