Vuosi 2023 meni jo menojaan ja onneksi menikin. Itse asiassa viime vuoden lopulla olin jo odottanut vuoden vaihtumista jo muutaman kuukauden mitä en ole aiemmin tehnyt. En tiedä miten se mihinkään mitenkään vaikuttaisi että nopeammin vaihtuisi, kai sitä vain toivoi ja odotti että vuoden vaihtumisen jälkeen edellisen vuoden surut ja murheet unohtuu ja kaikki kääntyisi saman tien paremmaksi.
Yleensä olen odottanut vain tunnelman vuoksi Uutta Vuotta kuten Jouluakin. Viime vuosi oli harvinaisen raskas ja jotenkin olen vain elänyt toiveessa, että mitä nopeammin vuosi vaihtuu sitä paremmaksi asiatkin muuttuu. Vuosi vaihtui ja jää nähtäväksi mitä vuosi 2024 tuo tullessaan.
Alku vuodesta tuli neulottua hieman, sain pari pipoa valmiiksi sekä joitain virkkaustöitä.
Jotenkin näissäkin töissä tuntui pitkään kestävän ja sitten tuntuikin ettei enää osannut saada oikein mitään aikaiseksi. Johtuen siitä että olin jo loppu vuodesta lähtien ollut huolissani toisen koiramme voinnista ontumisen takia johon olimme saaneet leikkausajan tammikuulle. Ajattelimme eläinlääkärin kanssa ensin johtuvan varpaiden välissä olevasta patista, mutta myöhemmin leikkauksen jälkeen helmikuussa ontuminen alkoi taas paheten yhtäkkiä niin ettei astunut toisella etujalalla lainkaan. Sydäntä raastavan tuloksen saimme uudelleen käytyämme eläinlääkärissä röntgenkuvat otettua, että kyseessä olikin aggressiivisesti edennyt luusyöpä.
Menetyksen jälkeen ei oikein jaksanut keskittyä mihinkään. Blogiin kirjoittamisen ideatkin kuihtui. Yritin silti välillä kirjoittaa mutta helpointa oli kirjoittaa kirppiskierroksista ja koosteita aiemmista käsitöistäni. Välillä silti yritin neuloa tai virkata. Suremisen lisäksi nousi tosi pian huoli toisesta koirastamme joka selkeästi oli surullinen kaverinsa pois menosta. Pitkään odotti aina pienestä rapsahduksesta toisen tulevan ovesta sisään. Siinä alkoi enemmän huolehtimaan kaikkea tekemistä, lenkkien pidentämistä ja erilaisia leikkejä ettei toinen olisi niin surullinen. Olihan Vikkekin varmasti jo vaistonnut ennen meitä jo ettei Renellä kaikki ole kunnossa, mutta ei se estä silti ikävää ja surua varsinkin kun Rene otti aikoinaan puolitoista vuotta vanhempana Viken isoveljen tavoin suojiinsa Viken tullessa pikkuisena meille.
Vikelle virkkasin uusiksi leluiksi muutaman frisbeen joista tuli mieleisiä 😊
Maaliskuussa tuli uusia suru-uutisia, isäni sisko, tätini oli nukkunut pois. En muista häntä nähneeni ikinä, muistan isäni paljon silti puhuneen paljon hänestä vaikka isänikään ei ilmeisesti ollut nuoruusvuosiensa jälkeen pitänyt käsittääkseni yhteyttä sisaruksiinsa. Jotenkin se silti kosketti vaikken tuntenut ihmistä.
Sitä yritti hukuttaa suruaan uudelleen käsitöihin, vaikka ajatukset edelleen oli aivan muualla. Hitaasti edeten mutta jotain sai välillä valmiiksi.
Suru-uutiset eivät ikävä kyllä loppuneet siihen, huhtikuun lopulla äitini ilmoitti mummuni nukkuneen pois. Se oli kova isku, hautajaisetkin osuivat valitettavasti vielä äitienpäivä viikonlopun lauantaille joka taas oli taas äidilleni ja hänen sisaruksilleen varsinkin kova paikka. Jotenkin tuolloin mietti että mitä pahaa sitä on tehnyt kun näin paljon on menetyksiä ja surua. Ei vaan osannut käsittää asioita miksi lyhyessä ajassa voi menettää paljon.
Onneksi kuitenkin jotain hyvääkin tapahtui ja perheeseemme hankimme pienen ihanan koira vauvan 😍 Hän saapui toukokuun lopulla meille. Vikkekin sai taas kaverin vaikka tietenkään ei samalla tavalla voinut vielä leikkiä kun toinen oli vielä niin pikkuinen.
Kevään aikana tein myös blogiuudistuksia ja vaihdoin alustan kuvat.fi:n Bloggeriin. Pienten alku taisteluiden jälkeen alkoi kaikki pelittämään mutta harmikseni en saanut siirrettyä postauksiani uudelle alustalle. Joten päätin kirjoitella tiivistelmiä aiempien käsitöiden postauksista. Niitä tulikin sitten pidempään rustailtua. Bloggerin kautta pääsin myös katsomaan tarkemmin kävijöitä, sivukatseluita yms.
Kesällä innostuin kokeilemaan uutta ja virkkasin kaksi kesäistä hattua. Ennen en ole hattuja tehnyt ja siihen nähden onnistui kyllä hyvin. Syksyllä jatkoin kirjoittamista blogiin koosteita aiemmista töistäni sekä kirppiskierroksista löytyneistä aarteista. Välillä tosin oli aika vähäistä löytöjen suhteen välillä taas löytyi tosi hyvin kaikkea kivaa.
Loppu syksystä suunnittelin ja neuloin Riia-sukat ja pannan. Tuli kiva kokonaisuus näistä. Suunnittelin neulovani myös pipoa ja lapasia samalla kaavalla. Vielä en ole neulonut mutta vielä ehtii.
Joulun alla sattui taas ikäviä asioita. Jouduin pahasti huijatuksi joka vaikutti moneen asiaan ja aika pahasti myös vaikutti omaan terveyteen. Vuoden aikana monen surun ja vastoinkäymisen yhteissumma ei ole hyväksi omalle mielelle eikä varsinkaan sydämelle. Muutaman kerran tuntui että olisi sydänkohtaus lähellä, sydänfilmi aiemmin onneksi näytti toista, mutta nyt kardiologin lähetteellä olen muutaman viikon päästä menossa tarkempiin tutkimuksiin. Elämäni aikana olen kokenut todella paljon vastoinkäymisiä mutta viime vuosi oli kyllä se kaikista pahin senkin takia että vuoden aikana tapahtui aivan liian paljon surua ja murhetta. Pienistä asioista olen silti kaikesta huolimatta yrittänyt ammentaa hyvää ja ottaa iloa irti. Yrittänyt miettiä mistä olen onnekas, muuten ei varmaan olisi näinkään hyvin jaksanut.
Ennen joulua vielä vähän ahkeroin ompelun ja neulomisen merkeissä. Neuloin Nennu-lapaset jonka lisäksi ompelin vetoketjupussukoita kolme erilaisista kankaista 😊
Nyt yritän suunnitella hieman uusia kujeita tälle vuodelle sekä toivon koko sydämestäni tämän vuoden olevan parempi kuin edellinen.
