Tässä miettinyt viime aikoina kuinka paljon on omilta kouluajoilta muuttunut asiat käsitöiden osalta kouluissa. Edelleen on kyllä tietty määrä sekä tekstiili- että puukäsitöitä, joihin jaetaan kahdelta eri luokalta oppilaat ja puolessa välissä lukuvuotta ryhmät vaihtavat sitten siihen toiseen jossa eivät ole vielä olleet.
Omana kouluaikana meidän piti neuloa kokonaan lapaset kun taas meidän lapsen ei tarvinnut neuloa kuin pienet ranteen lämmittimet joihin olivat ommelleet fleece-kankaasta leikatut ja ommellut lapaset. Meillä oli aina kaikilla sama työ mikä kaikkien piti neuloa, virkata tai ommella. Nykyään oppilaat saa valita neuloessa tekevätkö he ranteenlämmittimet vai pannan. Joissain tilanteissa riittää että neuloo vain pienen mallitilkun. Nykyään oppilailla on mahdollisuus myös katsoa ipadeilta opastusvideoita neulontaan ja virkkaukseen samalla kun taas omana kouluaikana ei ollut tuota mahdollisuutta kun ei oltu edes ipadeja keksittykään.
Muutama päivä sitten huomasin netissä Kotilieden artikkelin Kansakoulun aikaisista käsityötunneista kuinka tuolloin pidettiin käsitöitä niin tärkeänä oppia että kaiken piti olla virheetöntä. Jos oli pienikin virhe sai oppilas tuntea nahoissaan opettajan nöyryyttäessä koko luokan edessä pilkaten käsityötä. Tuo kauhistutti kuinka julmaa on joskus ollut, tuolloinhan oli muutenkin kouluissa paljon kovempi kuri. Paljon on Kansakouluajan oppilaille jäänyt varmasti traumoja.
Meidän luokanopettaja 3. - 6.luokilla todella oli vanhanaikainen, hän osasi tuon nöyryytyksen taidon. Jos et osannut johonkin tehtävään vastausta jouduit seisomaan ja muu luokka tuijotti odottaen jonka lisäksi opettaja tuijotti todella murhaavasti. Tämä ei silti ollut käsityönopettaja vaan opetti suurimman osan meidän luokan tunneista.
Artikkelissa oli myös maininta, että oppilaat Kansakoulun aikaan pakotettiin opettelemaan vasenkätisyydestä oikeakätiseksi. Itsellä ei tuota ongelmaa ollut vaan päinvastoin, käsityöopettajani ei millään ymmärtänyt että vasenkätisenä en osannut leikata vasenkätisten saksilla vaan leikkasin oikealla kädellä kuten myös neuloin oikeakätisesti. En ymmärtänyt mikä siinä oli vikana mutta jotenkin vaikutti siihen että ei halunnut neuvoa niin hyvin kuin muita vaikka helpompihan se olisi ollut koska käytin enemmän oikeaa kättä vaikka vasemmalla kirjoitin. Saatiin ottaa työt myös kotiin joten mieluummin äitini opetuksen avulla neuloin suurimman osan lapasistani. Äitini opetti myös tuolloin jo kuinka puretaan virheen sattuessa tai silmukan karatessa. Tuota ei käsityönopettaja koulussa opettanut.
Vasenkätisyyteen puuttumista on ollut vielä edelleen 2000-luvulla sillä veljeni pojalle oli päiväkodissa vaihdettu kynä aina vasemmasta kädestä oikeeseen. Mikähän siinä oikein on ettei ole voitu hyväksyä vasenkätiseksi? Itse olen kokenut oloni taitavammaksi siinä mielessä että osaan myös tarvittaessa kirjoittaa oikealla, en niin hyvin mutta paremmin kuin oikeakätiset vasemmalla, osaa asioista pystyn tekemään molemmilla käsillä.
Puukäsitöissä opettaja oli kärsivällisempi eikä puuttunut siihen että olen vasenkätinen mutta työskentelen enemmän oikeakätisesti. Muistan niissä käsitöissä tehneeni puusta penaalin ja riikinkukko-serviettitrlineen. Niitä ei ole löytynyt mistään.
Äitini löysi kaappiensa kätköistä minun kuudennella luokalla tekemäni esiliinan joka tehtiin yläasteella alkavaa kotitalouden tunteja varten. Toinen samalla luokalla tehty oli virkattu pannulappu jonka olin samana vuonna antanut mummulleni joululahjaksi ja se edelleen roikkuu mökin keittiön seinällä koukussa.
Mitä muistoja sinulla on kouluajoilta?
Miten sinun käsityöt koulussa sujui?
